Kulttuurinen meemi, kopioituja, on väite joka kiertää ja kopioituu keskusteluissa siirtyen ihmiseltä toiselle. Viime päivityksessä käsittelin
sinnikästä meemiä, jossa Venäjä muka tahtoo solmia viisumivapauden länsimaiden kanssa,
vaikka todellisuudessa näin ei ole. Ei ainakaan sillä tavalla, miten tavallinen
suomalainen poliitikko tai kaduntallaaja viisumivapauden ymmärtää;
rajatarkastuksen jälkeen saisi ilmaiseksi hurruuttaa menemään maan sisällä.
Venäjän tarjoama viisumivapaus tarkoittaa, että viisumi poistuu, mutta joka
kaupungissa täytyy rekisteröityä hotelliin (maksu voi sisältyä huoneen hintaan
tai se veloitetaan erikseen) tai omatoimisesti muutamalla sadalla ruplalla
venäjäksi postitoimistoon. Rekisteröintipakon poistamista sen enempää
ulkomaalaisilta kuin omilta kansalaisiltakaan Venäjä ei julkisuudessa ole
harkinnut.
On toinenkin venäjämeemi, joka jatkuvasti kiertää ja
kopioituu keskusteluun ilman, että kukaan koskaan pysähtyisi tarkistamaan,
missä väite on syntynyt ja onko se totta. Näin tämän meemin viimeksi Tiina
Rajamäen kolumnissa verkkohesarissa 29.1., mutta sen jälkeen se on varmasti
ehtinyt putkahtaa esiin jo jossain muuallakin. Väite on, että venäjän kielen taitajista
on Suomessa pulaa ja venäjän kielen taito auttaa työllistymään Suomessa.
Väärin. Suomessa on ainakin 60
000 venäjää äidinkielenään puhuvaa ja suuri määrä suomalaisissa
korkeakouluissa venäjän taidon hankkineita suomenkielisiä. Heitä on yllin
kyllin ja he kilpailevat kiihkeästi työpaikoista ja toimeentulosta kuten kaikki
tässä maassa töitä haluavat ja tekevät. Heistä ei ole pulaa. Päinvastoin venäjän
kielen sisäänottopaikkoja
aiotaan vähentää Helsingin yliopistossa. Tänäkin vuonna kymmeniä venäjän
maistereita valmistuu Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Itä-Suomen
yliopistoista sekä Åbo Akademista.
Tarinassa kulkee tietenkin monta tasoa, mitä töitä ihminen
haluaa tehdä ja kuinka hyvin hän venäjää hallitsee. Vihaan jakoa heihin ja
meihin, mutta ei käy kieltäminen, että Suomeen muuttaneet venäläiset ovat
muuttaneet työmarkkinoita. Ainoa ulostulo, jonka aiheesta olen lukenut, on diplomikielenkääntäjän
Airi Kaupin haastettelu Kajawa-lehdessä vuonna 2011. Hän kertoo sen, mistä venäjäpiireissä on keskusteltu lähinnä
keskenään; inkeriläistaustaisista ”sadan sanan tulkeista” ja heidän
alihinnoitellun ja laaduttoman toimintansa mahdollistavista piheistä ja typeristä suomalaisista. Ehätän sanomaan, että on olemassa päteviä ja ammattilaisia venäjänkielisiä ja inkeriläisiä kääntäjiä ja tulkkeja, jotka kärsivät huijarien toimista yhtä lailla.
Käännösala on tällä hetkellä tunnetusti
syöksykierteessä, mutta suomalaisten venäjän kääntäjien ja tulkkien työt
loppuivat jo Neuvostoliiton hajottua, eivätkä ole sen koommin palanneet
lähtötasolle. Kauppi oli valmistumisensa jälkeen tehnyt vaikuttavan ja
monivuotisen uran Venäjällä ja Suomessa kääntäjänä, mutta 2000-luvulla hän
päätyi pyörittämään korkeatasoista ravintolaa, oli vuosia työtön ja
kouluttautui merkonomiksi, kunneskeski-ikäisenä pääsi tekniikan kääntäjäksi suomalaiseen
yritykseen työharjoittelun kautta. Ei helppo urapolku, mutta hienompi kuin
useimmilla oman ikäpolveni käännösalan valinneilla, jotka tässä jatkuvan ulkoistamisen
maailmassa eivät todennäköisesti koskaan työllisty firman sisälle
kuukausipalkkaa nauttivaksi inhouse-kääntäjäksi.
Käännösala ja sen työelämän kuviot ansaitsisivat vielä oman
päivityksensä, joten eteenpäin. Kaupat täyttyvät uutena vuonna naapurimaan
shoppailijoista, mutta vähittäismyynnin asiakaspalveluunko henkilö, suomalainen tai venäläinen, on ensisijaisesti hankkinut korkeakoulututkinnon? Lisäksi venäjän
kielen tarve turisteille on kausiluontoista, enkä myöskään usko, että ostamatta
jäisi yhtään vähemmän, vaikka kassa puhuisi suomea tai englantia. Venäläiset
matkustavat, jotta pääsisivät pois kotoisista ympyröistä. Suomalaisetkaan eivät
poikkeuksetta ilahdu, kun aurinkorantojen José tai Mehmet kärttää ravintolaansa
mikahäkkislihapullille.
Mutta tuleehan Venäjältä muutakin kuin turisteja. Luetelkaa
kolme venäläistä kansainvälistä brändiä, joiden tuotteita voi ostaa
Helsingistä! Ei tullut minullekaan mieleen. Teoreettisesti, venäjää puhuva
suomalainen voisi työllistyä venäläisen yrityksen Suomitiimiin, mutta idästä
tulee vain öljyä ja kaasua. Kaivoin muutama kuukausi sitten
yritysrekistereistä Venäjän tuontia harjoittavia yrityksiä ja löysin yleensä
alle viiden hengen raaka-ainetuojia, joista yksikään ei kysyttäessä ollut
rekrytoimassa. Vielä lisää teoriaa, käännöstieteessä pyritään tulkkaamaan tai kääntämään vain (äidinkielentasoiseen) A-kieleen
päin. Tämä käytäntö on voimassa mm. EU:ssa. Suomessa todellisuus taas on,
että valtaosa teksteistä tai puhutusta informaatiosta täytyy saada
venäjäksi venäläisille asiakkaille Suomessa tai Venäjällä, ja suomalainen joutuu tuottamaan materiaalia B-kieleensä päin. Tämä olisi mielestäni yksi syy lisää karsia venäjän kielen koulutuspaikkoja, ainakin vain suomea äidinkielenään puhuvilta.
Mitä tulee suureen ja kauniiseen Venäjä-vientiin, ovat
suomalaiset yritykset olleet ainakin entisen yliopistoni suuntaan hiirenhiljaa.
Blogissani on päivitys
Suuntaudu Venäjään –seminaarista, joka järjestettiin Tampereen yliopistossa
pari vuotta sitten. Se oli penkin alle mennyt seminaari, mutta joka tapauksessa
ainoa kerta, kun esimerkiksi Fortum on käynyt esiintymässä Tampereen venäjän kielen
opiskelijoille kuuden vuoden aikana. Uskallan sanoa ainoa kerta, sillä olen
sitä tyyppiä, joka lähtee kaikkiin kissanristiäisiin. Kuulkaa K-Rauta,
Stockmann, Valio, Atria, Fazer, Vepsäläinen, Prisma, Sokos-hotellit ja muut jotka
näen Pietarin katukuvassa, en muista lukeneeni teidän vinkuvan mediassa venäjänosaajien
puutteesta, sitä tekevät kansanedustajat ja tietämättömät toimittajat, mutta
jos haluatte sähköpostinne vielä enemmän tukkoon, pistäytykää toki moikkaamassa slavistiopiskelijoita.
Kun nyt mietin, minne opiskelukavereitani on päätynyt, niin en tiedä yhtäkään,
joka olisi mukana Venäjän-viennissä. Heitä ei venäjän osaajia janoava vientikoneisto
imaissut ahnaana ja kiitollisena töihin kesken opiskelujen tai sen päätyttyä.
Heidän cv:nsä taitavat virua omani kanssa rekrysivustojen bittikaatiksilla ja
hakemukset avattuina tai avaamattomina yritysten henkilöstöosaston
sähköposteissa. C’est la vie tai venäläisittäin byvajet, jengillä on kuitenkin tekemistä
uusien opintojen parissa, vauvan kanssa, keikkatulkkina, kaupanmyyjänä, viisumivirkailijana
Venäjällä, työnhaussa… Pari viikkoa sitten presidenttimme
väitti Suomen tarvitsevan enemmän venäjän kielen osaajia. Jokainen joka
tarvitsee, jättäkää kommentti blogiin, niin etsivät löytävät toisensa.
Jk. toisella taholla keskustelussa blogistani väitettiin, että eihän Suomessa tarvitakaan lingvistejä vaan ns. substanssin hallitsevia ihmisiä, jotka osaisivat venäjää. Lähdetään purkamaan tätä meemiä siitä, että lingvisteilläkin on sivuaineopintoja. Päivityksessä viittaamillani ihmisillä on opintoja ainakin yritysjuridiikassa, markkinoinnissa ja psykologiassa. Suomi tarvitsee venäjän osaajia -hokemaan pitäisi ehdottomasti lisätä "mutta ei humanisteja". Valitettavaa, että humanisteilla on ollut eniten henkilökohtaista motivaatiota opiskella venäjää ja asua, opiskella ja työskennellä siellä (miltei kaikki Venäjällä asuvat Suomen edustustojen viisumivirkailijat ovat humanisteja). Venäjän kielen osaajista ei ole puutetta, heidän taitojensa hyödyntämisessä ja perehdytyssuunnitelmissa vientiyrityksissä kyllä.
Jk. toisella taholla keskustelussa blogistani väitettiin, että eihän Suomessa tarvitakaan lingvistejä vaan ns. substanssin hallitsevia ihmisiä, jotka osaisivat venäjää. Lähdetään purkamaan tätä meemiä siitä, että lingvisteilläkin on sivuaineopintoja. Päivityksessä viittaamillani ihmisillä on opintoja ainakin yritysjuridiikassa, markkinoinnissa ja psykologiassa. Suomi tarvitsee venäjän osaajia -hokemaan pitäisi ehdottomasti lisätä "mutta ei humanisteja". Valitettavaa, että humanisteilla on ollut eniten henkilökohtaista motivaatiota opiskella venäjää ja asua, opiskella ja työskennellä siellä (miltei kaikki Venäjällä asuvat Suomen edustustojen viisumivirkailijat ovat humanisteja). Venäjän kielen osaajista ei ole puutetta, heidän taitojensa hyödyntämisessä ja perehdytyssuunnitelmissa vientiyrityksissä kyllä.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaAika paljon samoja kokemuksia on mullakii. Oon siis kääntämistä ja tulkkausta opiskellu, vaan yks mun opiskelukavereista on työllistyny kääntäjänä. Muut on päätyny pitkällisen hakemisen jälkeen mm. erilaisiin virastoihin, mutta suurin osa kuitenkii käyttää työssään venäjän kieltä säännöllisesti. Tuossa viimesessä kappaleessa on mun mielestä se ongelman ydin, eli kukaan ei nykyään tartte pelkästään kieltä opiskellutta ihmistä töihin. Sivuaineopinnoilla ei tunnu olevan mitään merkitystä, humanistin hakupaperit laitetaan automaattisesti syrjään eikä ees viititä tutustua työkokemukseen. Itekii mietin joskus työnhaun kurimuksessa, että käväisen jonkin sihteerikurssin ja jatkan sit työnhakua sihteerinä, joka nyt vaan sattuu osaamaan venäjää aika hyvin.
Oon yrittäny sanoo nuorille, että alottaisivat venäjän opiskelun koulussa ja pitäisivät kielitaitoo yllä, mutta että missään tapauksessa ei kannata lähtee opiskelemaan venäjää pääaineena (paitsi jos hankkii opettajan pätevyyden, sillon tosin on oltava toinenkin opetettava aine). Venäjän taitajia tarvitaan kyllä monilla eri aloilla, mutta se substanssiosaaminen on ykkösasia, kielitaito on usein vaan plussa siihen päälle.
En oo kyllä katunu sinänsä, että oon venäjää opiskellu ja viettäny siellä pitkiä aikoja. Ihan rajan takana on kokonaan toisenlainen maailma, joka olis jääny kokematta jos en olis opetellu kieltä kunnolla!
Onnea sulle työnhakuun! (tilityksestä päätellen oot hakemassa töitä...) Mullakin se on varmaan edessä taas kesällä, huoh.
Kiitos, että jaoit kokemuksia. Toivotaan, että humanistienkin potentiaalia käytettäisiin koko ajan enemmän hyödyksi ja tehtäisiin ns. mielikuvituksellisempia valintoja, erilainen osaaminen ja tausta on työyhteisön vahvuutta. Ja kissa kissan hännän nostaa! Kääntäjälinjalta valmistunut osaa paljon muutakin kuin "vain kieltä"; kirjoittamista, viestintää, ongelmanratkaisua, töiden aikataulutusta, hinnoittelua, ratkaisujen etsintää asiakkaiden välillä...
PoistaItse asiassa olen jo valmistunut ja työllistynyt mieluisiin hommiin valtiolla. Olen muuten vain tällaista tilittävää tyyppiä. Tsemppiä jokakeväisiin kesätyöstresseihin, lopulta kaikki lutviutuu, jos ei muuten, niin saa pitää sit kesäloman.
Googlasin "kielikurssi leningrad" ja päädyin tälle sivustolle. Hyvä niin, mielenkiintoinen oli!
VastaaPoistaTaisi olla "perestroika - pjatii god" eli 1980-90 -luvun vaihde, kun olin fuksiluennolla kuuntelemassa viisauden sanoja. Professori Pekka Pesonen totesi kyynisesti - ja realistisesti : "Venäjän kielen opettajien paikat on nyt täytetty eikä kielen opiskelu ole lisääntymässä. Neuvostoliiton kauppa on lamassa eikä tulkkeja tarvita. Venäläistä kirjallisuutta ei tällä hetkellä käännetä. Ehkä pari teistä pääsee yliopistolle töihin.". Tuon jälkeen päädyin muualle töihin enkä ole katunut; paitsi toki emotionaalisella tasolla.
Sama on nyt. Venäjän kielen taito on hyvä ja voi olla kiva lisä, mutta substanssiosaaminen työmarkkinoilla on haettava muualta, valitettavasti.