maanantai 23. toukokuuta 2011

Jokapäiväinen leipämme

Onega-laiva.
Ainoa dieettini koskaan on ollut maa nimeltä Venäjä. Laihdun Venäjällä aina. Salaisuus on, etten ole koskaan valmistanut ruokaa missään asunnossani Venäjällä. Avomieheni isän asunto on poikkeus, mutta se onkin meidän Pietarin kotimme, joten en laske sitä nomadiasumusten joukkoon. Täällä Petroskoissa minulla on oikeastaan ihan siisti keittiö, mutta tottumuksesta, häveliäisyydestä vuokraemäntää kohtaan tai kaasuliesipelosta johtuen en ole kokannut täällä runsaan kahden viikon aikana kertaakan. Enkä kokkaakaan. Tiedän sen. En juuri kokannut Suomessakaan asuessani solussa eli siis yksin. Mikään ei saa mieltä niin surulliseksi, kuin ensin ostaa kaupasta kaikkia aineita, jotka ehtivät pilaantua yksineläjällä kaappiin, sitten tunti vääntää keittiössä ja lopulta istuutua yksin pöydän ääreen ja syödä hiljaisuuden vallitessa. Byhyy.

Tänä viikonloppuna vietin vapaa-ajan (työaika oli se suomen kielen essee, jonka palautin sunnuntaina klo 18.12 istuttuani koko aurinkoisen päivän yöpaidassa koneen ääressä) erään Annan kanssa, johon tutustuin couchsurfingin kautta. Kreivin aikaan, sillä viikonlopun koittaessa edessäni oli taas ongelma, mistä hankin ruokani. Arkisin elän työpaikan keittäjän aamupalalla ja lounaalla. Annan kanssa kävimme lauantaina syömässä saslikit rantakadun saslikkigrillin Han-ganin terassilla. Sianlihasaslikki, salaatti, leipä, ranskikset ja olut 260 ruplaa eli noin 6 euroa. Ja se oli hyvä saslikki, ei mitään shafermaa vaan hyvää lihaa. Shaferma, tai Moskovassa shaurma, on venäläinen kebab, jonka pääraaka-ainetta kansanviisaus kertoo olevan gorodskaya dich eli kaupunkiriista siis rautalangasta kissat, koirat ja rotat. Shafermaa syödessä pitää varoa jänteitä, kanashafermassa nahkaa ja joskus jopa luunsiruja. Saslikki on ihan tavallinen kokolihavarras grillattuna.

Rantakatu on täynnä kaikenlaisia patsaita.
Viime kesänä elin jatkuvaa tasapainoilua, kuinka paljon voin laittaa ruokaan rahaa. Eurolla sai Kreikan kriisin aikaan pahimmillaan vain 34 ruplaa ja Moskova oli muutenkin tyyriimpi kaupunki. Asuntolan käytävän päässä oleva keittiö oli täyttä hasardialuetta torakoineen. Nyt euron kurssi on 40 ja voitte alla olevasta menusta silmäillä hintoja (viimeinen luku). Listat ovat Deja vusta, jonka Anna valitsi eilen ruokapaikaksemme. Se on kuulema parhainta kaartia hinta-laatu-suhteessa ja siellä on suomenkielinen ruokalista. Voilà !

Jos joku tietää, miten bloggerissa voi kääntää kuvia, kertokoon. Nämä lähtivät kotikoneelta vaakatasossa ja päätyivät tällaisiksi.


Otin muuten tuon Navarran lampaan. Hyvää oli.



4 kommenttia:

  1. Tervehdys kaukainen ystävä ja kiitos neuvosta. Tässä blogissa vieraileminen kyllä nosti avautumiskynnystä:) Saatanpa vaikka tulla tervehtimään, jos olet maisemissa - mulla on juhannuksen jälkeinen viikko vapaata, ja oon vähän elätellyt haaveita suunnata Terijoelle ja/tai Petroskoihin silloin...

    VastaaPoista
  2. Privet! =)

    Aloin taas etsiä Venäjä-aiheisia blogeja, kun sinne tekis mieli takaisin... Ja niin löysin tänne, kivakiva. =)

    Olen itse ollut Petroskoissa vaihto-opiskelussa kevätlukukauden 2009. Ihana kaupunki! Tällä hetkellä asun ja teen töitä Tallinnassa.

    VastaaPoista
  3. Mistäs Suskin Tallinna-blogin löytää? =)Kiitti kommenteista!

    VastaaPoista
  4. Tallinna-blogi löytyy täältä: http://tallinnassa.vuodatus.net/

    Päätin vaan just, etten jaksa enää kirjoittaa sitä... Koko päivä töissä läppärin äärellä niin ei jaksa enää vapaa-aikana kirjotella. Paitsi kommentteja toisten blogeihin. =)

    Laitoin Petroskoi-bloginkin esille (oli salasanan takana), jos haluat lukea sieltä jotain. =) Ja se löytyy täältä: http://suski-70.vuodatus.net/

    VastaaPoista