tiistai 4. tammikuuta 2011

venäjää Pekingissä

Neuvostoliiton aikaan venäjä oli lingua franca satelliittivaltioissa ja sitä opiskeltiin muutenkin ahkerasti. Tänä päivänä Venäjä nähdään Aasiasta käsin länsimaisena maana ja sinne hakeudutaan opiskelemaan ja siirtolaisiksi. Siksi minun ei olisi pitänyt olla niin hämmästynyt siitä, kuinka moni kiinalainen viime kesänä Pekingissä osasi venäjää. Mutta oikeastaanhan se on hienoa, että venäjä vielä on maailmankieli. Haaveilen paljon asumisesta Aasiassa ja loistojuttu, jos venäjän kielestä olisi siellä jotain hyötyä.




Kun ensimmäisenä päivänä nousimme metrosta maan pinnalle ja kysyimme tietä hotelliin ensimmäiseltä vastaantulijalta, yllätys oli melkoinen, kun vanha mies vastasikin venäjäksi. Hän oli mongoli, joka oli opiskellut aikoinaan Leningradin yliopistossa. Myöhemmin samana iltana käyskentelimme Taivaallisen rauhan aukion edustalla, kun jouduimme nuorten tyttöjen, todennäköisesti huijareiden ympäroimäksi. Kaikki alkoi, kun ilmassa kajahti iloinen "privet!", joka sai meidät kanamaisesti kääntelemään päitämme ja paljastamaan itsemme. Eräs tyttö alkoi kävellä vierelläni "Olet niin kaunis. Oletko Moskovasta?" Viime kesänä olin todellakin töissä Moskovassa ja vastasin hölmösti "da". Samaan aikaan muut tytöt olivat kysymyksineen poikaystäväni kimpussa, mutta lopulta karkasimme ihailijoiltamme väkijoukkoon. Nyt harmittaaa, ettemme jääneet juttelemaan edes siksi aikaa, että olisimme saaneet tietää, mistä tytöt olivat oppineet hyvän venäjänsä. Jopa ärrät rullasivat mallikkaasti!

Löysimme viimeisenä iltana myös venäläisen kauppakesikittymän(kaikki kuvat sieltä), joka sijaitsi Itä-Pekingissä, Ritan-puiston vieressä. Siellä riksha huusi meille "pajeehali" ja taas leukamme loksahtivat komeasti auki. Ällöttävää oli, että tällä alueella selvästi toimi paljon turkistukkuja, Kiina suunnittelee valtaavansa turkistuotannon ja Venäjällä varmasti on suurin ostajaryhmä. Tungimme jopa erään kauppakeskuksen sisään ja suunnittelin esittäväni jotain pietarilaista turkissalongin sisäänostajaa ja kysyväni hintoja, mutta hetken tyhjissä liikkeissä ja varastoissa harhailtuamme rohkeuteni lopahti. Kun palaan Pekingiin, on aivan pakko pistäytyä jossain ravintolassa katsastamassa niin henkilö- kuin asiakaskuntakin ja tietenkin ruoan taso.

Tässä linkki Kiinassa asuvien venäläisten foorumille: http://polusharie.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti